Se retki, kun kuu valaisi ja tuli sulatti

Itselleen voi ostaa syntymäpäivälahjaksi kaikkea mihin vain on varaa ilman alennuskyttäyksiä. Ainakin melkein. Mutta hei, jos edes viisi prosenttia saa alea, siinähän säästää! Koska vanha, vuosia palvellut patja sanoi sopimuksensa irti syksyllä, oli uusi patja tietysti ostoslistan ykkössijalla. Kotiutin puolikiloisen ilmatäytteisen rapisemattoman Thermarestin, ja piakkoin sitä piti päästä kokeilemaankin. Pakkasretkeä toivottiin, mutta kovasti oli nollassa. Maaliskuussa päästiin lähtemään, vaikkei ihan kunnon miinusasteita ollut sillonkaan. Koira jäi hoitoon ja suuntasimme Laipanmaalle Kangasalle/Pälkäneelle. 




Elamojärven laavu oli pieni, mutta mallailimme patjat lomittain. Temukin oli käynyt paikalla. Näkymä Elamojärvelle oli mahtava, ja luvassa oli toivottavasti suhteellisen tuuleton, pieni pakkasyö. Tuli oli vähän kaukana, eli laavulla ei voinut istua muuttumatta jääkalikaksi, mutta minunpa piti rampata jäällä hakemassa lisää lunta ja kuvailemassa nopeasti muuttuvaa taivasta ja täysikuuta, lämminhän siinä tuli.










Yöllä jää piti kamalaa meteliä! Näin jotain uniakin, harvemmin kun edes tykkään jäällä liikkumisesta, ellei kyseessä ole joku Näsijärvi, jossa populaa kulkee vaikka kuinka paljon ja potentiaalisia pelastajia on näköetäisyydellä.
Hyvin tuli kuitenkin nukuttua. Aamulla aurinko paistoi juuri sieltä, minne kuu oli laskenut! Eipä tarvinnut paljoa päätä käännellä.




 Aamulla kaikki oli pienessä huurussa, vesi jäässä, mutta varpaat lämpimänä. Ja pää, joka oli merinovillalla vuoritetun tuplavillapipon ja merino-nokkospipon alla. Sinällään fiksua laittaa kapeampi pipo paksumman päälle, mutta pysyipä päässä. Makuupeiton alla pidin merinokerrastoa ja alpakkapaitaa. On se kyllä kätevää olla neuloja. Taino on tuo merinovillakaulurikin itseommeltu.



Aamupalan jälkeen pitikin jo sulatella vesiä ja varpaita. Ei mitään sen tärkeämpää.

Kommentit